Koiran fysioterapia

Kun rescue koira tuli minulle, olin järkyttynyt kuinka huonossa kunnossa se oli. Koira oli alipainoinen, lihakseton ja äärimmäisen pelokas. Jo toisena päivänä koirani oikea etujalan olkanivel lähti sijoiltaan (lue lisää: koiran-kipu). Aluksi jalkaa hoidettiin kipulääkityksellä ja levolla, mutta kun oireet vaan jatkuivat, lääkäri suositteli fysioterapiaa. Suoraan sanottuna en ollut ennen edes kuullut, että koiria tai muita eläimiä hoidetaan fysioterapialla.

Rento makkara hierottava.

TENS-hoitoa.

Koirani pääsi eläinfysioterapeutti Jenni Laaksonen hoitoon Eläinlääkäriasema Askeleessa  ja myöhemmin hänen kotivastaanotollaan. Aluksi ajattelin, että tuleeko fysioterapiasta mitään, kun koirani pelkäsi niin paljon ihmisiä. Jännitin kuitenkin aivan turhaan, Jenni oli tottunut hoitamaan rescue koiria. Ensimmäisellä kerralla Jenni loi turvallista oloa koiralleni ja makupalojen avulla, varovasti mutta varmasti, houkutteli koiran luokseen. Koirani rentoutui ja ihmeekseni suostui TENS-hoitoon ja hierottavaksi. Tästä kerrasta lähti käyntiin pitkä kuntoutumisen tie.

Jumppaa ja tasapainoilua

Eläinfysioterapeutti Jenni kertoi, että paras tapa saada olkanivelen luksaatio parantumaan, on kasvattaa koiran lihasmassaa olkanivelen päälle, niin että lihas pitää olkanivelen tukevasti paikallaan. Koirani lihaksettomuus aiheutti myös kehon hallinnan puutetta. Välillä näytti, että koirani ei oikein ymmärtänyt kuinka sen kroppa toimi ja liikkeet olivat kuin "löysällä makkaralla", etupää ei tiennyt mitä takapää tekee.

Koirani fysoterapia alkoi kivun lievityksellä, kipuilua helpotettiin TENS-hoidolla, hieronnalla ja raajojen venyttelyllä jne. Saimme myös hyvät ohjeet kotiin. Koska koirallani oli todettu molempien etujalkojen nivelrikot, ulkoilut täytyi myös muuttaa sopiviksi. Oli tärkeää, että koirani kanssa tehdään mielummin lyhyitä lenkkejä useammin, kuin pitkiä lenkkejä.
Lisäksi meillä alkoi Jennin ohjeiden mukainen jokapäiväinen jumppa. Tasapinotyynyjen päällä tehty jumppa lisäsi lihasmassaa ja kasvatti kadoksissa ollutta kahonhallintaa. Aluksi koiran saaminen tyynyjen päälle oli haastavaa, mutta onneksi apu löytyi kanaherkuista 😉.

Balance...

balance...

balance.

Ensimmäiseksi treenattiin liikkeitä pelkästään yhdellä tasapainotyynyllä. Kun koira hallitsi sen, niin treeniä vaikeuttamaan otettiin avuksi toinen tyyny.

Oli uskomatonta huomata kuinka koira edistyi. Aluksi tyynyillä olo oli todella haparoivaa ja koiran lihakset tärisi rasituksesta. Mutta pikku hiljaa voimat kasvoi ja koirastani tuli todella taitava tasapinoilija. Näki selvästi, että lihakset kasvoi ja kehonhallinta parani.

Näissä kuvissa koirani on jo ihan "professional trainer" ja kikkailee jo kahdella tyynyllä.

 

 

 

Takapakkia ja vesijuoksua

Kaikesta treenistä huolimatta kevättalven lumen alla ollut peilikirkas jää teki tehtävänsä ja koirani olkanivel lähti paikoiltaan. Olin murheen murtama, kaikesta treenistä ja fysioterapiasta huolimatta taas kävi näin. Fysioterapeutti Jenni Laaksonen oli jo aikaisemmin ehdottanut, että koirani voisi hyötyä vesijuoksutreenistä. Vesijuoksu on tehokasta, mutta ei rasita niveliä. Ei auttanut kuin uskoa ja lähteä koiran kanssa Pet Bros koirien hyvinvointikeskukseen Jennin ohjaamaan vesijuoksutreeneihin.

Pet bros sijaitsee Karhunkorven teollisuusalueella Nurmijärvellä. Tilat on isossa hallissa ja siellä kaksi erikokoista uima-allasta. Lisäksi on fysioterapiatilat ja vesijuoksuallas omissa huoneessaan.

 
Ergobath AT vesijuoksuallas näytti aluksi aikamoiselta laitteelta ja ajattelin, että suostuuko koirani siihen menemään. Onneksi koirani on todella perso kaikille herkuille ja kanafileet taas pelastivat tilanteen. Lisäksi koirani rakastaa vedessä uimista, joten vesi ei pelottanut. Koira astelee matalavetiseen laitteeseen, kun koira on asemissa vedenpintaa nostetaan koiran korkeuden mukaan sopivaksi. Lisäksi juoksumattoon laitetaan kaltevuutta, että treeni olisi mahdollisemman tehokasta. Treenaus aloitetaan kävelemällä. Koira kävelee tietyn matkan laitteessa ja sitten pidetään tauko, tätä toistetaan muutaman kerran. Matkaa välillä lisätään ja lopuksi kävellään ilman kaltevuutta palautuen treenistä. Treenien jälkeen koirani oli aina rättiväsynyt, vaikka treenikerrat ovat vain puolen tunnin mittaisia. Ja kun kotiin päästiin, niin uni kyllä maistu.

Kävimme vesijuoksutreeneissä yhteensä 12 kertaa ja edistymisen todellakin huomasi. Ensimmäisillä kerroilla koirani juuri ja juuri jaksoi kävellä juoksumatolla tarvittavat matkat, mutta viimeisillä kerroilla koirani juoksi jo osan matkoista. Lihasmassa ja kehon koordinaatio parani huomattavasti. Suosittelen lämpimästi vesijuoksuterapiaa, jos haluat edistää koiran kuntoutumista tai muuten vaan haluat lisätä tehokasta treeniä.  

Nyt on kulunut noin vuosi siitä, kun viimeisen kerran käytiin vesijuoksutreeneissä ja sormet ristissä voin sanoa, koirani olkanivel on pysynyt paikoillaan. 

 

Fysioterapiaa loppuelämän

Vaikka koirani olkanivel on pysynyt paikoillaan, jatkamme fysioterapiassa käyntiä. Olkanivel kipuilee välillä aiheuttaen kipupisteitä ja lihasjumeja. Näitä on hyvä hoidattaa säännöllisesti. Luultavasti tulemme käymään fysioterapiassa läpi koko koirani eliniän ja toivon todella, että olkanivel pysyisi kuopassaan ja koirani pystyy elämään suhteellisen kivutonta elämää 😊🐶.

Koiran kipu

Tältä näytti minulle tullut rescuekoira, alipainoinen ja lihakseton reppana.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että koirani on rescue koira. Kun koira tuli minulle niin se pelkäsi kaikkea mahdollista. Pelkonsa se näytti räyhäämällä kaikelle ja kaikille, jopa tien toisella puolella bussia odottavat ihmiset saivat osakseen haukkumisen. Ajattelin, että tuo kaikki johtuu pahoista traumoista ihmisiä ja muita koiria kohtaan.

Kipu vaikuttaa käyttäytymiseen

Jo toisena päivänä koirani oikea etujalan olkanivel lähti sijoiltaa. Olin kauhuissani, olinko tehnyt jotain väärin. Kuitenkin olkanivel oli lähtenyt sijoiltaan vain koiran leikkiessä lelulla. Menimme lääkäriin ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että taustalla on jokin vanha trauma ja se oli aiheuttanut olkanivelen sijoiltaan menon niin pienestä liikkeestä. Saimme tulehduskipulääkekuurin ja tuntui, että se auttoi. Koirani käyttäytyminenkin muuttui iloisemmaksi. Mutta kun kipulääkekuuri loppui käyttäytyminen palasi hermostuneeksi ja kaikkiin ärsykkeisiin voimakkaasti reagoivaksi. Ja ei mennyt kauaakaan, kun olkanivel lähti uudestaan sijoiltaan. Taas tulehduskipulääkettä ja lepoa. Kun nivel lähti sijoiltaan kolmannen kerran, päätin että se pitää tutkia kunnolla.

Tarkemmat tutkimukset

Koira tahtoo monesti mennä piiloon kipeänä.

Menimme Tuusulassa sijaitsevaan eläinlääkäriasema Askeleeseen. Asemalla eläinlääkäri tutki koirani ja oli sitä mieltä, että olisi hyvä ottaa röntgenkuvat. Selvisi ikäviä asioita mm. että koirallani on molempien etujalkojen kyynärissä nivelrikot ja muutamassa selkärangan nivelissä kalkkeumaa. Olkanivelen luksaatioon ei löytynyt selvää syytä, mutta se olisi näkynyt vain magneettikuvissa. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, koska koirani oli tullessa minulle lihakseton ja alipainoinen, että ne syyt olisi auttaneet synnyttämään näin nuorella koiralla nivelrikot ja olkanivelen luksaatio johtui jostain vanhasta traumasta, selkärangan kalkeumat ovat taas tyypillisiä pitkäselkäisillä koiraroduilla. Olin murtunut, tuntui todella pahalta ajatella, että koira on saattanut kärsiä kauan kovista kivuista, ilman että sitä oli aikaisemmin tutkittu ja hoidettu.

Lääkitys auttaa

Saimme koiralleni uuden lääkityksen, joka sisältää hermosärkylääkettä ja kipukynnystä nostavaa lääkettä. Lisäksi eläinlääkäri suositteli fysioterapiaa kuntoutumiseen ja lisäravinteita nivelrikon etenimisen hidastamiseksi. Tästä lähti piiittkäää kuntoutumisen tie (koiran fysioterapiasta kirjoitan kokonaan oman tekstin myöhemmin). Nivelrikkojen vuoksi minun oli hyväksyttävä totuus siitä, että koirani tulee olemaan koko elämänsä ajan kroonisestikipeä. Tärkeintä oli saada olkanivelen luksaatio kuntoon ja estää nivelrikkojen eteneminen. Lisäksi minun on varottava, ettei koirani hypi liikaa tai teen jotain muuta hallitsematonta liikettä niin, että olkanivel menee taas sijoiltaan. Näin on ikävä kyllä käynyt kuntoutumisen aikana ja siitä on aina seurannut tulehduskipulääke kuuri ja monen kuukauden toipumisaika. Liikunnan tyyli piti myös muuttaa, päivässä miulummin monta lyhyempää lenkkiä kuin yksi pitkä ja muutama lyhyt.

Miten koirani käyttäytyy kipeänä

Koirani kipua oli aluksi vaikea tulkita. En tuntenut koirani käyttäytymistä terveenä, joten minulla ei ollut mitään vertailukohtaa kipukäytökseen. Aluksi luulin, että kaikki koirani häiriökäyttäytyminen johtui traumaattisista kokemuksista (ja varmaan osa johtuikin), mutta osa myös kipuilusta.

Kivuton koira on iloinen ja rento.

Lista muutamista muutoksista koirani käyttäytymiseen, joista tiedän sen olevan kipeä:

• kaikki ärsyttää > äänet, ihmiset ja muut koirat vielä enemmän kuin normaalisti
• koirani pyrkii piiloon > vaikka sängyn tai tuolin alle
• koirani ei halua lähteä kotoa pois > lenkille lähtö tekee tiukkaa, kun on kipeä
• koirani kiskoo kotiin ulkoilessa > eihän sitä kukaan halua tehdä pitkiä lenkkejä kipeänä
• koirani haluaa nukkua paljon > onneksi nyt lääkitys auttaa ja koirani pystyy nukkumaan
• koirani nilkuttaa tai nostelee kipeää jalkaansa > haluaa, ettei kipeeseen jalkaan tule rasitusta
• koirani läähättää normaalia enemmän > läähätys ei johtu kuumuudesta vaan kivusta

Näimä oireet tietävät sen, että me otamme rennosti ja käymme vaan pakolliset pisulenkit. Lisäksi turvaudumme, tavallisten lääkeiden lisäksi, tulehduskipulääkitykseen. On vain opittava lukea koiraa ja opittava sen käyttäytyminen kipeänä.

Lopussa on hyviä linkkejä, joista voi lukea lisää koiran kipukäyttäytymistä ja neuvoja kuinka lähteä hakemaan apua:

www.kivutonkoira.fi/
www.kennelliitto.fi/perinnolliset-sairaudet-ja-koiran-hyvinvointi/kipu-tunnistatko-sen
www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-terveys/koiran-kipu-ja-sen-hoito
www.kuono.fi/karsiiko-koirasi-kivusta-tunnista-kipu-naista-merkeista

Helppo heijastava pipo

Winter is coming. Talvi tulee ja pimeys sen mukana. Päätin, että talven pimeille koiralenkeille on hyvä olla varustautunut heijastavalla pipolla.
Viime talvena en löytänyt heijastavaa neulelankaa mistään, mutta nyt kesän aikana löysin Riihimäeltä pienestä putiikista sellaista.

Ei muuta kuin hihat heilumaan ja kutomaan pipoa. Löysin hyvän ja helpon Moston Lane nimisen pipon ja kaulaliinan ohjeen Dropsin sivuilta. Tein pipon pienillä muutoksilla sopivaksi heijastavalle langalleni.

Tässä muokattu ohje pipoon:

Tuleeko se helmineule oikein?

Pipo neulotaan tasona ja lopuksi reuna yhdistetään. Puikot nro 10 tai käsialan mukaan. Pipon koko 54/56 cm.

Neuletiheys: 10 s x 14 krs sileää neuletta puikoilla nro 10 = 10 x 10 cm.

1. Luo puokoille nro 10, 44 silmukkaa. Jätä työn alkuun noin 50 cm:n pituinen langanpätkä, tällä langalla omellaan lopuksi pipo yhteen.


2. Aloita neulomaan Helmineuletta


3. HELMINEULE:
   1. krs: *1 o, 1 n*, toista *-*.
   2. krs: Neulo nurjat s:t oikein ja oikeat s:t nurin.
   Toista 2. krs:ta 7 kertaa tällöin kierroksia on yhteensä 14 krs. Työn korkeus pitäisi olla 9 cm.


4. Jatka neulomalla sileää neuletta kunnes työn korkeus on 22 cm. 
   
   
   
   


5. Kun työn korkeus on 22 cm kiinnitä työhön 6 merkkilankaa joka 7. silmukkaan.  Kavenna seuraavalla krs:lla jokaisen merkkilangan oikealla puolella 1 s neulomalla 2 s yhteen (= 6 kavennusta). Toista tällaiset kavennukset joka 2. krs:llayht. 4 kertaa = 20 s jäljellä työssä. Työn korkeus on n. 27 cm. Katkaise lanka, vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä aukko umpeen. Päättele langanpäät huolellisesti.


6. VIIMEISTELY:
   Käytä luomisreunaan jätetty lanka ja ompele myssy yhteen
   työn oikealta puolelta. Ompele reunat vastakkain uloimmista silmukanreunoista, jottei saumasta tulisi paksu. Päättele lopuksi lanka hyvin ja voilà pipo on valmis ja varmasti näyt pimeällä.
7. 

   

   Yllättävän hyvin heijastus toimii.

   
   
   

   

   Valmis pipo.